En ole koskaan aiemmin ottanut kantaa samaa sukupuolta olevien parisuhteeseen tai oikeuksiin. Nyt näyttäisi olevan sen aika.
Aihe on noussut taannoisen Ajankohtaisen Kakkosen Homokeskustelun jälkeen pinnalle ja on nyt varsin ajankohtainen. Samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeus on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Sateenkaariperheillä on ollut vuodesta 2009 oikeus perheen sisäiseen adoptioon.
"Perheen sisäinen adoptio tarkoittaa sitä, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö adoptoi kumppaninsa biologisen lapsen. Sisäinen adoptio on mahdollinen silloin, kun lapsella on vain yksi juridinen vanhempi, mutta käytännössä kaksi (tai useampia) sosiaalista vanhempaa."
En lähde käsittelemään tässä tekstissä sukupuolineuraalin avioliittolain ja siihen liittyvän adoptio-oikeuden kaikkia kiemuroita koska se vaatii oman kirjoituksensa. Tuon kuitenkin esille joitain ajatuksia joilla olen muodostamassa omaa kantaani. Kokonaisuus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen.
PERSUT ja HOMOT
Puoluettani pidetään hyvin konservatiivisena suhteessa homoseksuaalisuuteen ja se on varmasti totta. Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelma kertoo puolueen kannan samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuteen:
"Perussuomalaiset eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon, sillä avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen välillä solmittavaksi. Nykyinen parisuhteen rekisteröinti turvaa samaa sukupuolta oleville pareille heille kuuluvat oikeudet, eikä oikeuskäytäntö siten ole syrjivä. Oikeutta adoptioon emme anna samaa sukupuolta oleville pareille. Perussuomalaiset eivät ole hyväksyneet myöskään hedelmöityshoitojen antamista yksinäisille naisille tai naispareille."
Persupuolue ei kuitenkaan ole mikään homofobinen homojien vastustuspuolue kuten joskus annetaan ymmärtää. Puolueen kollektiivinen suhtautuminen on uskoakseni hyvin samankaltainen kuin Kokoomuksella tai Keskustalla ja todennäköisesti lievempi kuin Kristillisillä. Ehkä hieman kahta ensin mainittua jyrkempi adoptio-oikeuskysymksessä.
Vaikka olemmekin median erityisessä suosiossa ja yksittäisten kansanedustajien ajatukset sopivasti tulkittuna pääsevät aina lehtien etusivuille, ei kannata langeta ansaan ja yleistää.
Perussuomalaisena minulle on jokseenkin yhdentekevää jos joku haluaa kutsua minua persuksi. Toki termin käyttö -varsinkin sen jälkeen kun se katsottiin epäasialliseksi eduskunnassa kertoo toki heti käyttäjän asenteesta. Jukka Relanderin kolumni tältä aamulta on hyvä esimerkki miten termiä on nyt alettu käyttää.
HOMOT ja ADOPTIOT
Samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio perusteltiin lapsen oikeuksilla. Samoilla perusteluilla esim. SETA puhuu sukupuolineutraalin avioliiton puolesta. Täysin samalla "lasten asema"-kortilla sitä myös vastustetaan.
On lähtökohtaisesti eriskummallinen tilanne, että muutosta aikuisten oikeuteen sekä puolletaan, että vastustetaan samalla peruskäsitteellä. Tämä jo kertonee sen, että yhtä totuutta ei ole olemassa. Sitä ei löydy myöskään asiasta tehdystä laajasta selvityksestä.
Lesbopareilla on käytännössä mahdollisuus saada lapsi siten, että toinen osapuoli hankkiutuu keinohedelmöitys-hoitohin. Parilla ei ole näin mahdollisuutta edes sisäiseen adoptioon, mutta sosiaalisesti sateenkaariperhe syntyy. Se, että perheen toinen pää ei juridisesti ole lapsen äiti voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi biologisen äidin kuoltua huoltajaa määriteltäessä. Nykytilanne ei ole lasten oikeuksien perusteella hyvä. Käytäntö jossaa yksinäinen henkilö voi mennä hedelmöityshoitoihin (lesbo tai hetero) näin helposti sisältää mielestäni liikaa riskejä - tästä aiheesta tulevaisuudessa enemmän.
Toisaalta se, että nainen voi yksin hankkia lapsen keinohedelmöityksen kautta synnyttää valtavan epätasa-arvon. Mielenkiintoinen yksityiskohta on siis se, että SETA ajaa vaatimuksillaan vahvasti miesten oikeuksia.
KIRKKOHISTORIAA
Kirkko on vastustanut voimakkaasti sateenkaariperheiden adoptioita ja samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Tämä on ollut kristillisen kirkon näkemys ainakin 1300-luvulta. Raamattu ei käsittele homoseksuaalisuutta itsenäisenä aiheena, mutta viittauksia laajempien kokonaisuuksien yhteydestä voidaan löytää. (Room.1:21s, 1 Kor.6:9, 1 Tim.1:10, 5 Moos.23:18-19). Ainut erikseen mainittu syy Sodoman ja Gomoran hävitykseen sen varsinaisessa kuvauksessa (1. Moos. 19:24–25) oli "miesten uhkaus raiskata mies".
Sodoman nimestä onkin sittemmin johdettu sana sodomia.
Raamattu käsittelee asian täysin yhdyntäkeskeisesti ja kuvailee sen taustaksi poikkeuksetta epäjumalapalveluksen tai moraalisen rappiotilan, sekä motiiviksi yltiöpäisen kiiman tai muuukalaisvihan.
Homoseksuaalisuus oli antiikin Kreikassa (pederastia) ja Roomassa pääosin hyväksyttyä, mutta sekin käsitettiin vain yhdyntänä. Joitan homo-avioliittoja tunnetaan. Tällaisen solmi esimerkiksi Keisari Nero - kahdesti. Virallisesti miesten väliset suhteet kielsi kristitty keisari Konstantinus II.
On siis selvää, että olemassa olonsa yhteen kirjaan perustava kirkko on tulkinnut näkökulmansa sen mukaisesti. Raamatussa ei mainita yhtään positiivista kohtaa koskien samaa sukupuolta olevien suhdetta, joten varsinaisesti se ei jätä tulkinnalle varaa. Ei edes modernille jos sitä pidetään Jumalan sanana.
On olemassa tutkimuksia joiden mukaan alkukirkon aikana samaa sukupuolta olevien kesken olisi solmittu avioliittoja, mutta debaatti erityisesti Alan Brayn ja John Boswellin tutkimuksien tuloksista käy kuumana ja ne on kyseenalaistettu. Itselläni ei ole substanssia arvioida tutkimuksia. Kummankin tutkijan kerrotaan olleen uskonnollisia katolilaisia ja homoseksuaaleja, joten on mahdollista että taustalla on ollut inhimillisiä syitä todistaa samaa sukupuolta olevien suhteen oikeutus kirkon sisällä.
Alkukirkon suhdetta homoseksuaalisuuteen on tutkittu siitä syystä, että se Raamattu jota tänä päivänä luemme ei välttämättä vastaa sitä sanomaa, joka 2000-vuotta sitten on tunnettu. Raamattua on kirjoitettu satojen vuosien aikana. Siitä on poistettu ja siihen on lisätty tekstejä. Raamatun suhtautuminen naisiin ja naispappeuteen näyttääkin syntyneen vasta 100-vuotta ajanlaskun alkamisesta ilman Jumalan sanaa tai Jeesusta - miesten kesken.
Allekirjoittanut ei itse kuulu kirkkoon pääosin siitä syystä, että raamattuun perustuva luterilaisuutemme ei oikein kestä lähdekritiikkiä. En ole kuitenkaan ateisti ja kannatan voimakkaasti sitä Luterilaista etiikkaa joka hyvin pitkälle on suomalaisuudenkin perustana.
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
Mielestäni samaa sukupuolta olevien vihkiminen kirkossa ei ole poliitikkojen asia. Sen kuuluisi olla kirkon oman päätösvallan alla. Suomessa kirkko on kuitenkin osa valtiota ja on toimittava sen mukaan. Jos kirkko alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia ja hyväksyy heidän adoptio-oikeutensa uskonto menettää uskottavuutensa. On selvä, ettei raamattua pidä ottaa kirjaimellisesti. Ajan henki -niin kirjan kirjoittajien kuin nykyinen on otettava huomioon. On kuitenkin mahdotonta ajetella että Jumalan sanaksi luokiteltua informaatiota käsitellään täysin päinvastaisesti aina tilanteen muuttuessa. Kirkon ei pitäisi tulkita raamattua tai kristinuskoa varomattomasti.
Nykyisen lainsäädännön takia näyttäisi siltä, että lasten oikeudet paranisivat mikäli naispareilla (Jotka voivat sen lapsen joka tapauksessa hankkia) olisi mahdollista muodostaa adoption kautta juridinen perhe. Tämä on tietysti sukupuolten tasa-arvon kannalta täysin mahdoton ajatus.
Yleisesti perustellaan sateenkaari-adoptioiden kieltämistä sillä, että lapsella pitäisi olla oikeus isään ja äitiin. On mielestäni selvää, että tasapainoinen perhe josta löytyvät mies ja nainen on hyvä malli. Ilman toista vanhempaa kasvavat lapset kohtaavat enemmän haasteita. Pienelle pojalle isä ja tytölle äiti ovat kiistämättä tietynlaisia roolimalleja oman sukupuolen saloihin.
Ei ole olemassa sukupuolineutraalisuutta vaikka toisin joskus väitetään. Me olemme tyttöjä tai poikia, sukupuoli on biologinen käsite. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että sukupuolen pitäisi olla kahlitseva tai poissulkeva tekijä.
Ei ole näyttöä siitä, että homoparin kasvattama lapsi kasvaisi automaattisesti kieroon, mutta ei ole liioin tutkimuksiakaan. Adoptio-oikeutta perustellaan myös sillä, että adoptio-lapsi on aina toivottu ja pitkään harkittu - tai että monissa moniongelmaisissa heteroperheissä vahinkolapset ovat kiistämättä huonossa asemassa. Jälkimmäisen kaltaisille perheille ei tosin adoptiolasta annettaisi - prosessi on nimittäin äärimmäisen tarkka.
Vaikka adoptio-oikeus annettaisiin - kuinka helposti samaa sukupuolta oleva pari saisi lapsen adoptoitua? Suomessa lapsen adoptioon luovuttava pystyy vaikuttamaan siihen mihin lapsi menee. Kuinka moni antaisi lapsen kahdelle miehelle tai naiselle? Ulkomaiset adoptiot esimerkiksi Kiinasta samaa sukupuolta olevalle parille eivät myöskään onnistuisi.
Sukupuolineutraali avioliittolaki ja sitä kautta adoptio-oikeus on voimassa jo useissa maissa.
Mikäli sukupuolineutraali avioliitto ja adoptio-oikeus tullaan hyväksymään en näe siinä suurta ongelmaa. Adoptioprosessi on niin pitkä ja monimutkainen, että uskon kaikkien adoptiota hakevien pariskuntien olevan kyvykkäitä vanhemmiksi. Perheen ulkopuolelta adoptoitujen lasten määrä tulisi joka tapauksessa olemaan marginaalinen ja tätä kautta naispareilla olevat ja heille tulevat lapset (Joita on ja tulee olemaan moninkertainen määrä) saisivat paremman juridisen suojan. Luterilaiselle kirkolle tilanne olisi ongelmallinen kuten aiemmin kerrottu.
Historiallisesti yhteiskunnallisten arvojen muutos on poikkeuksellisen nopeaa. Homoseksuaalisuus oli vielä 40-vuotta sitten rikos ja vuoteen 1981 sairaus. Onko yhteiskunta valmis siihen, että lapsella on kaksi äitiä tai isää?
13 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti