lauantai 23. tammikuuta 2010

Viherlaakson kirjastossa


Aktiivinen kaupunkilainen on päättäjän tärkein työkalu.

Aktiiviset kaupunkilaiset ja paikallisyhdistykset ovat tärkeimpiä työkaluja joita kautta päättäjä voi saada ensikäden tietoa ja toiveita siitä miten palveluja voidaan kehittää. Toimivat Seniorit ry oli kutsunut minut torstaina 21. tammikuuta Viherlaakson kirjastoon kertomaan Sivistystoimen ja Kulttuurilautakunnan toiminnasta ja pienkirjastojen tilanteesta. Toimivat Seniorit on hyvä esimerkki siitä miten vanhempi sukupolvi voi osallistua aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan ja jakaa jäsentensä omaa osaamista ja kokemusta.

Kustannusten pienentäminen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on Kulttuurilautakunnan kuluvan vuoden suurin haaste. Espoossa laman aiheuttama säästökuuri tunnetaan nimellä Palveluverkon uudistaminen ja käytön tehostaminen. Kulttuurilautakunnalla on edessään n. miljoonan euron leikkaus talousarviossaan. Tällä hetkellä ei ole tiedossa mihin palveluihin säästöt tulevat konkreettisesti vaikuttamaan. Budjetissa kaupungin myöntämiin avustuksiin on tosin vähemmän rahaa ja säännöllisissä toiminta-avustuksissa on käytetty n.2,5% leikkuria.

Pienten kirjastojen kohtalo on ollut asukkaiden näkyvimpänä huolena. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan suunnitelmia minkään toimipaikan lakkauttamiseksi. Keskusteluja käydään Espoonlahden ja Soukan kirjastojen yhdistämisestä suuremmaksi yksiköksi, mutta tämä ei ole ensisijaisesti säästöjen aiheuttama prosessi ja sen kustannusvaikutus olisikin lähinnä päinvastainen.

Viherlaakson kirjastossa sain paljon hyviä ajatuksia palveluiden kehittämiseksi:

- Kaupungin tiedotus ei kulttuuritapahtumien osalta kohtaa riittävän hyvin palveluiden käyttäjiä eikä verkkosivujen kautta tapahtuva tiedotus ole yksinään riittävä tapa levittää informaatiota erityisesti senioriasukkaille.
- Eläkeläiset myös kokevat ettei heille kohdistettu palvelu vastaa asukasrakennetta eikä "VeroEuroja" joita he maksavat. Espoon strategiassa seniorikansalaisia ei ole tarpeeksi huomioitu.
- Ohjattua ja organisoitua kulttuuritoimintaa järjestetään peruskoululaisille Espoon Kulps-hankkeessa ja seniorit ottaisivat mielellään vastaan heille kohdistetun saman tyyppisen palvelun.
- Kapunki tarjoaa senioreille maksuttomia liikuntapalveluita mutta kulttuuritapahtumiin vastaava osallistumismahdollisuutta ei ole ollut. Kulttuuriketju välittää taide- kulttuurielämyksiä espoolaisille vanhuksille ja hoitohenkilökunnalle hoitokodeissa, palvelutaloissa ja -keskuksissa mutta sen kohderyhmä on vain pieni osa kaupunkimme senioreista.
- Espoo on yhtenä Helsingin naapurikunnista tukemassa Suomen Kansallisoopperaa. Mitä tällä tuella kaupunkimme saa? Seniorit eivät ole edes tietoisia tästä tuesta joka on suurudeltaan merkittävä verrattuna sivistystoimen muihin jaettaviin tukiin.



Vuorovaikutus kuntalaisten kanssa on perusta hyville päätöksille. Vierailu Viherlaakson kirjastossa vahvisti tätä perusteemaa niin minulle itselleni kuin myös tilaisuuteen osallistuneille senioreille.
Haluan rohkaista kaikkia aktiivisia kuntalaisia ottamaan yhteyttä niin pienissä kuin suurissakin asioissa.

Yhdenkin ihmisen sanalla on merkitystä.
"Kun kansa on puhunut niin pulinat pois."

tiistai 5. tammikuuta 2010

Historiallisia humanisteja suomettuneesti

Helsingin Yliopiston humanistinen tiedekunta on koonnut verkkosivuilleen lyhyitä elämänkertoja historiallisista humanisteista, "Poliittisina vaikuttajina, kulttuurielämässä, tieteenalansa edistäjinä". Elämänkerrat ovat erillinen julkaisu Pia Östermanin kirjoittamasta Humanistisen tiedekunnan historiikista.

Suomalaisessa historiantutkimuksessa objektiivisuus on oman käsitykseni mukaan se mihin jokaisen vakavasti otettavan tutkijan tai instituutin pitäisi pyrkiä. Luonnollisesti monien tutkijoiden subjektiivinen näkemys tai poliittinen kanta heijastuu teksteihin ja toisinaan "historiaa" kirjoitetaankin tarkoituksena ylentää tai alentaa objekti omien intressien mukaan. Yksilöllä siihen on täysi oikeus, mutta kun julkaisijana on Helsingin Yliopiston Humanistinen Tiedekunta en näe tarkoituksenmukaisena toimia muutoin kun objektiivisen lähestymistavan kautta. Lukijana voitte itse päättää onko Hella Wuolijokea käsittelevä elämänkerrallinen kuvaus yllä mainittujen kriteerien mukainen.

"...Välirauhan aikana Hella Wuolijoki kannatti suhteiden säilyttämistä Neuvostoliittoon. Suhteiden viilentyessä hän kuitenkin pysyi hallitukselle uskollisena, vaikka Sodanaikaisten lakien mukaisesti Wuolijoki syyllistyikin lopulta maanpetokseen, kun hän piti sodan sytyttyä edelleen yhteyttä venäläisiin. Sota-ajan lakien mukaisesti se oli maanpetos. Wuolijoki tapasi Neuvostoliitosta Suomeen lähetetyn desantti Kerttu Nuortevan..."

Wuolijoesta on julkaistu lukuisia tutkimuksia ja niiden perusteella edellinen kappale voidaan kirjoittaa myös seuraavalla tavalla:

"Wuolijoki oli tiiviisti yhteydessä Neuvostoliittoon jo 1920-luvulta lähtien. Hän piti aktiivisesti yhteyttä NKVD:n tiedusteluverkostoihin koko maailmansotien välisen ajan. Jatkosodan aikana Wuolijoki auttoi desantiksi Suomeen lähetettyä Kerttu Nuortevaa antamalla ruokatarvikkeita ja majoittamalla tämän kotiinsa. Wuolijoen pelasti kuolemantuomiolta vain poikkeuksellisen laaja tuki korkea-arvoisilta poliitikoilta - erityisesti Väinö Tannerilta. Wuolijoki puolustautui kertomalla Nuortevan olleen rauhan asialla. Nuortevan Suomeen saapumisen syy oli kuitenkin puhtaasti sotilastiedusteluun liittyvä, minkä myös Hella Wuolijoki tiesi. Wuolijoen tunteman ja avustaman NKVD:n tiedusteluverkoston avulla Neuvostoliitto sai tietoja Suomen sotilaallisista, yhteiskunnallisista ja taloudellisista oloista "

Kirjoittamani tekstin objektiivisuuden voi tarkistaa lopussa mainituista lähteistä.

On toki ymmärrettävää, että kontekstissa jossa käsitellään henkilöiden osuutta Helsingin Yliopistossa opiskelleina merkittävinä humanisteina ei ole tarkoituksenmukaista "ristiinnaulita" ketään. Wuolijoen toiminta NKVD:n tiedusteluverkostossa nimellä "Runotar" ja desantin avustaminen on kuitenkin vaikea sivuuttaa tilanteessa joka maksoi maallemme lähes 100 000 kaatunutta ja yli 400 000:n ihmisen asuinsijat menetetyilla alueilla. Taustalla lienee se tosiasia, että kirjoittaja joka Historicuksen tilaisuuksissa on esittänyt "työväenlauluja" on yksinkertaisesti valinnut oman subjektiivisen lähestymistapansa.

Hella Wuolijoki, hänen siskonsa Salme Pekkala, sekä Kerttu Nuorteva ovat kiistämättä mielenkiintoisia historiallisia henkilöitä. Erkki Tuomiojan kirja isoäidistään antaa ymmärtää etteivät kaikki yksityiskohdat selviä ennenkuin KGB:n arkistot kokonaisuudessaan joskus avataan. Vastoin ennakkokäsityksiäni Tuomiojan kirja: Häivähdys Punaista oli suhteellisen objektiivinen toisin kuin Östermanin kirjoitus ja suosittelen sitä asiasta kiinnostuneille.

"ilman avointa keskustelua Suomen on mahdotonta selvittää suhdettaan suomettumiseen. Valheelliseen menneisyyteen tukeutuva kansa on aina heikoilla identiteettinsä kanssa.

Suomen Venäjä-trauma on aikamoinen. Vaikka Suomessa ollaan matkalla kohti parempaa kulttuuria, keskustelua on hankala käydä niin kauan kuin Suomessa on vaikutusvaltaisilla paikoilla suomettumisen psykologian ja ajattelutavan kritiikittä omaksuneita henkilöitä." Sofi Oksanen. 18.11.2008

Lähteet:

- Wikipedia: Hella Wuolijoki,
- Pekka Lounela ja Matti Kassila: Kahden naisen sota: vuosisadan vakoilutarina. WSOY, 1987. 951-0-13982-3 (sid.).
- Jukka Seppinen: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 Strategia ja toiminta. Ajatus-kirjat 2006

- Tuomioja Erkki: Häivähdys Punaista. Tammi 2006

lauantai 2. tammikuuta 2010

Vuoden 2009 surullinen loppu Espoossa - Asekeskustelu aloitettu ja maahanmuuttokeskustelu kielletty.

Vuosi 2009 päättyi todella surullisesti Espoossa. Sellon kauppakeskuksen ampumavälikohtauksessa kuoli kuusi ihmistä.

Keskustelu syistä ja siitä miten tämänkaltaiset massamurhat voitaisiin välttää alkoi välittömästi eri keskustelupalstoilla. Ensimmäisenä silmiini pistivät ihmisten reaktiot aseisiin ja pontevat kannanotot sen puolesta etteivät aseet kuulu siviileille.

Esimerkiksi nimimerkki Pipsa ratkaisisi asian helposti näin: "Siis oikeasti. Ei taas. Mielestäni aseita ei tulisi enää myydä, vain virkavallalla tulisi olla aseet."
"Kyllästynyt" kirjoitti: "Kuinka monta uhria vielä tarvitaan että tästä opittaisiin? Aseet pois siviileiltä. Aseet pois myynnistä. Aseet pois Suomesta!"

Moni yhteiskunnallisesti valveutunut, kuten ninim. "Kolamies" Kauppalehden keskustelupalstalla ratkaisisi asian seuraavalla tavalla: "Olen aikeissa perustaa adressin jossa kaikki huolestuneet kansalaiset voisivat äänestää lakialoitteen puolesta jossa laittomat aseet kiellettäisiin kokonaan." (sic!)

Asia on rinnastettu myös Kauhajoen ja Jokelan koulusurmiin enkä Kolamiehen viestin jälkeen ihmettele miksi. Hämmästyttää vain kerta toisensa jälkeen miten paljon maassamme on ihmisiä jotka eivät näe metsää puilta? Sellon ampuja oli moninkertainen rikollinen ja hänellä oli laiton ase. Lupakäytännön tiukentaminen ei vaikuta mitenkään rikollisiin tai heidän asehankintoihinsa. Positiivinen asia tiukemmassa lupakäytännössä on toki se, että ampuma-aserikoksiin syyllistyneiltä tai henkisesti epävakailta ihmisiltä lupa evätään.... mutta laittomia aseita ei ole realistisesti mahdollista yht'äkkiä hävittää.

Ampujan etnisestä taustasta on oltu syvästi huolissaan - pääasiassa siksi, ettei tätä tapausta nostettaisi osaksi maahanmuuttokeskustelua. Suomalainen lehdistö totutusti aina pääkirjoituksiaan myöten hoiti sovitun osuutensa:
IS 2.1.2010 Pääkirjoituksesta: "Sellon tragedia tapahtui uudenvuoden-aattona. Saman päivän lehdissä kerrottiin suomalaisen perushoitajan joutuvan syytteeseen viidestä murhasta. Tuskin siinä prosessissa puhutaan syytetyn kansalaisuudesta. Pahuus ei ole kansalaisuuskysymys". Vaikka tiettyjen etnisten ryhmien alttius rikoksiin on selvästi suurempi kuin valtaväestöllä, olen tämän tapauksen yhteydessä samaa mieltä.

Viime vuoden pakolaisnainen, Kosovon albaani Fatbardhe Hetemaj korosti heti asian olevan yksittäistapaus ja luonnollisesti on huolissaan mitä teko maahanmuuttokeskusteluun vaikuttaa.
Suomen Kuvalehdessä hän kertoi laajemmin Suomessa asuvien Kosovolaisten olevan järkyttyneitä ja sanoi mielestäni tärkeimmän asian josta nyt pitäisi keskustella: "Mutta jos miehellä oli tuollainen tausta, niin miksei häntä karkotettu?"

Olen aivan samaa mieltä, että tämä tapaus ei kuulu maahanmuuttokeskusteluun vaan keskusteluun ulkomaisten rikollisten karkottamisen mahdollisuuksista. Esim. Kosovon tilanne on tällä hetkellä sellainen, että sinne karkoittaminen ei sotisi ihmisoikeussopimuksia vastaan koska ei olisi ollut syytä olettaa Ibrahimin tulevan vainotuksi tai pidätetyksi. Ymmärtääkseni pakolaisena Suomeen tulleet albaanit voisivat turvallisesti palata kotimaahansa aivan vapaaehtoisestikin. En valitettavasti löytänyt mistään tietoa kuinka moni on niin tehnyt.

Maasta karkoittaminen on Suomessa äärimmäisen vaikea ja kallis prosessi.

Pidempään Suomessa asuneen hakiessa pysyvää oleskelulupaa, tietyt rikkomukset ovat lain mukaan esteitä sen saamiselle (Koko lakiteksti):

Pysyvä oleskelulupa ja pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos:
  • ulkomaalaisen on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty rangaistukseksi vankeutta;
  • ulkomaalainen on epäiltynä rikoksesta, josta on säädetty rangaistukseksi vankeutta;
  • ulkomaalaisen on todettu syyllistyneen kahteen tai useampaan rikokseen; taikka
  • ulkomaalainen on epäiltynä kahdesta tai useammasta rikoksesta.
Sellon ammuskelijalla ei olisi pitänyt olla mahdollisuutta saada yllä mainittua pysyvää EY- oleskelulupaa rikostaustansa vuoksi. Sisäministeriö vahvisti, että hänen kansalaisuusanomuksensa oli tästä syystä hylätty. Saman ulkomaalaislain pykälässä 148 sanotaan myös, että karkottaminen voidaan käynnistää seuraavilla perusteilla:

Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen:
  • jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;
  • joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka
  • joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.
Jopa pakolais-statuksella maassa oleva henkilö voidaan karkottaa edellä mainituilla perusteilla. Kaikesta huolimatta Ibrahim, samoin kuin moni muu vastaavat kriteerit täyttävä henkilö jätetään karkottamatta. Yleensä karkottamisprosessi on pitkä, käy läpi useita oikeusasteita ja kaikenlaiset vähemmistövaltuutetut ja aktivistit yrittävät kaikin keinoin häiritä toimeenpanoa...vuosien ajan. Kotimatka tapahtuu suomalaisen poliisien tai poliisien saattamana, eli koko lysti maksaa yhteiskunnalle kohtuuttoman paljon. Nopeutettu prosessi olisi myös tässä tapauksessa säästänyt rahaa... ja viisi ihmishenkeä.

Toivon sydämestäni järkeä päättäjille tavallisen ihmisen turvallisuuden puolesta.

Ja voimia uhrien läheisille!