perjantai 15. elokuuta 2008

Yhdysvalloissa Osa II

Kosteaa ja kuumaa - Jacksonville sijaitsee Floridan pohjois-osassa ja tahan aikaan vuodesta saa on todella substrooppinen. Valitan skandinaavisten nappainten puutetta. Paikallinen kulttuuri ei todellakaan ota huomioon erilaisten vahemmistojen tarpeita. Skandiivin on siis elettava maassa maan tavalla tai sielta pois. Minulla ei tietenkaan ole vaikeuksia sopeutua, ymmarran olevani marginaalinen skandinaavisten aakkosten kayttataja. Ehka jonakin paivana Suomessakin ymmarretaan seka valtavaeston, etta vahemmistojen puolesta ymmartaa tama.

Etela-Ossetian uutisointi on todella mielenkiintoista. Odotin jyrkempaa suhtautumista ja ainostaan Venajaa syyllistavaa politiikkaa, mutta esim. eilen New York times kyseenalaisti moneen otteeseen Georgian toimet ja totesi sen itse asiassa aloittaneen konfliktin.

Keraan koko ajan materiaalia, jotta voin Suomeen palatessani kirjoittaa monesta muustakin kiinnostavasta asiasta joista taalla keskustellaan. Esim. eilen uutisoitiin uusi tutkimus, jonka mukaan perinteinen kaukasialainen (valkoihoinen) vaesto tulee olemaan vahemmisto vuonna 2024. Suurin yksittainen ryhma tuolloin ovat Hispaanit (Miksi ryhmaksi heidat sitten Suomessa katsottaisiinkaan - mielestani heita ei katsota eri kansaks/roduksi ollenkaan).

Trooppinen myrsky lahestyy ikavasti Atlantilla... en toivo aloittavani hurrikaani-blogia ensi viikolla...

tiistai 12. elokuuta 2008

Yhdysvallat

Muutaman tunnin päästä kone Helsinki-Vantaalta nousee ja kääntää nokkansa länteen.

Työmatka Yhdysvaltoihin - kaiken kaikkiaan 15. tai 16. kerta kyseiseen maahan alkaa. Osallistun Yhdysvaltain "Kunniamerkki- ja mitaliyhdistyksen" vuotuiseen tapahtumaan Jacksonvillessa Floridassa, jossa aion pitää esitelmän suomalaisesta palkitsemisjärjestelmästä.

On varmasti mielenkiintoista seurata reaktioita kansainväliseen politiikkaan, olympialaisiin ja sen ohella Kiinan ihmisoikeu(dettomuu)s kritiikkiin tuolta puolelta palloa.

Vaihtelu virkistää.

Yritän parhaani mukaan kirjoittaa matkakuulumisia myös tänne blogiin - viimeistään palattuani 28. elokuuta.

maanantai 4. elokuuta 2008

Suomi menee metsään

Suomi menee metsään - eli miten minusta tuli kunnallisvaaliehdokas

Olen jo vuosia seurannut yhteiskunnallisia asioita tarkasti ja samalla kokenut kaikki vihan ja häpeän tunteet eri muodoissaan. Pitkään ajattelin etten voi taistella tuulimyllyjä vastaan. Lopulta paha olo kasvoi niin suureksi että en enään voinut vain katsoa sivusta, kun isiemme hiellä rakentama ja verellä puolustama rakas kotimaamme muutetaan Euroopan koillisnurkan slummiksi.

Julkinen Terveydenhuolto

Vuosiin en ole edes ajatellut muuta vaihtoehtoa kuin yksityisvastaanottoa - enkä todellakaan ole niin rikas että siihen olisi varsinaisesti rahaa. En tiedä onko minulla ollut poikkeuksellisen huono tuuri (vääriä diagnooseja, vääriä lääkkeitä, komplikaatioita jne.). Edellinen yritykseni kunnalliseen hammaslääkäriin ei kuitenkaan ollut onnesta kiinni - siis yritykseni koska aikoja ei vain ollut ja pyysivät ystävällisesti soittamaan muutaman kuukauden päästä. Onneksi ei ollut akuutti hammassärky...

Olen maailmalla matkaillessani joutunut turvautumaan julkiseen terveydenhuoltoon maissa joita yleisesti pidetään hyvinvointiyhteiskunnan vastakohtina. Onhan Suomessa asiat vielä paremmin, mutta ero kapenee koko ajan.

Haluan, että Suomen julkinen terveydenhuolto saa riittävästi resursseja jotta siitä voidaan taas joskus olla ylpeitä. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo ei voi jatkua tämän pidemmälle.

Maahanmuuttajat, pakolaiset ja suvaitsevaisuus

Uskon, että varsin moni suomalainen ajattelee samankaltaisesti "pakolaisista" ja heidän suhteettomista rikostilastoistaan, varsin surullisesta työllisyystilanteestaan ja siitä kuinka kaikkien heidän ongelmiensa (jopa tehtyjen henkirikosten) syy löytyykin meistä paikallisista. Tästä suvaitsemattomasta yhteiskunnasta joka ajaa ulkopuoliset nurkkaan ja pakottaa heidät purkamaan pahaa oloaan (Vaikka joukkoraiskaamalla...).

Kaiken lisäksi asiasta on tehty niin tulenarka, että sen kritisoiminen johtaa heti syytöksiin suvaitsemattomuudesta, ennakkoluuloista ja rasismista. Suomeen tulevan maahanmuuttajan ei tarvitse "elää maassa maan tavalla" mutta valtaväestön pitää mukautua.

Historia voi kuitenkin opettaa eikä tarvitse mennä kauas menneisyyteen. Esimerkkinä Ruotsi, tuo kansankoti jonka rajoilla on toivotettu tervetulleeksi jo niin paljon vieraita, että ulkomaalaispohjaisen väestön osuus vuonna 2006 oli 23%. Integraatio ei sitten olekaan onnistunut niin hyvin ja kalliiksi tulee. Halukkaat voivat lukea Spydpigenin blogista tarkemmin.
Ruotsi on ohittanut kriittisen pisteen eikä paluuta ole. Suomella on vielä mahdollisuus säilyä turvallisena kotina meille suomalaisille ja välttää Ruotsin ja monen muun EU-maan kohtalo.

Viimeisenä argumenttina vapaamman maahanmuuton puolestapuhujat käyttävät Suomea uhkaavaa työvoimapulaa. Keväällä Taloussanomat kirjoitti maamme tarvitsevan 1.8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2020 mennessä.

"Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä."

Kukaan ei kuitenkaan kerro mistä nämä koulutetut ja ahkerat ihmiset löytyisivät. Se massa joka maahamme tulisi (lähinnä Afrikasta ja Lähi-idästä) ei poistaisi ongelmaa. Tämän jo olemassa olevan väen työttömyysaste Suomessa on huolestuttava (afgaanit 75%, irakilaiset 73%, somalit 62%, 2006).
Ei ole mitään perusteita että se dramaattisesti nousisi, en nimittäin usko että kyse on työnsaamisen vaikeudesta... He aiheuttaisivat yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuluja kuin hyötyä muista lieveilmiöistä puhumattakaan. Jussi Halla-Aho käsittelee asiaa loistavassa blogissaan laajemmin.

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors ja muut laajemman maahanmuuton puolestapuhujat on pysäytettävä.

EU:n mallioppilas

EU:ssa kaikki muut jäsenvaltiot ajavat härskisti omia etujaan ja mallioppilas-Suomi myötäilee koko ajan suurempana nettomaksajana.

Suomessa hihkutaan onnellisuudesta kun saadaan EU:n parlamentissä läpi jokin marginaalinen erityislaki turvaamaan maatamme kuten lisäaika maataloustuille - samaan aikaan muut vetävät härskisti kotiinpäin ja kiristävät toisinaan koko Unionia uhkaamalla torpedoida jonkin yhteisen hankkeen mikäli eivät saa tahtoaan läpi.
Mitä EU:n mallioppilas odottaa saavansa? Vai elävätkö Suomen asioita Euroopan parlamentissa hoitavat ihmiset jo liittovaltiossaan vannoen yhdistyneen Euroopan nimeen?

Tuossa liittovaltiossa ei itsenäistä Suomea ole.