Suomalaisessa historiantutkimuksessa objektiivisuus on oman käsitykseni mukaan se mihin jokaisen vakavasti otettavan tutkijan tai instituutin pitäisi pyrkiä. Luonnollisesti monien tutkijoiden subjektiivinen näkemys tai poliittinen kanta heijastuu teksteihin ja toisinaan "historiaa" kirjoitetaankin tarkoituksena ylentää tai alentaa objekti omien intressien mukaan. Yksilöllä siihen on täysi oikeus, mutta kun julkaisijana on Helsingin Yliopiston Humanistinen Tiedekunta en näe tarkoituksenmukaisena toimia muutoin kun objektiivisen lähestymistavan kautta. Lukijana voitte itse päättää onko Hella Wuolijokea käsittelevä elämänkerrallinen kuvaus yllä mainittujen kriteerien mukainen.
"...Välirauhan aikana Hella Wuolijoki kannatti suhteiden säilyttämistä Neuvostoliittoon. Suhteiden viilentyessä hän kuitenkin pysyi hallitukselle uskollisena, vaikka Sodanaikaisten lakien mukaisesti Wuolijoki syyllistyikin lopulta maanpetokseen, kun hän piti sodan sytyttyä edelleen yhteyttä venäläisiin. Sota-ajan lakien mukaisesti se oli maanpetos. Wuolijoki tapasi Neuvostoliitosta Suomeen lähetetyn desantti Kerttu Nuortevan..."
Wuolijoesta on julkaistu lukuisia tutkimuksia ja niiden perusteella edellinen kappale voidaan kirjoittaa myös seuraavalla tavalla:
"Wuolijoki oli tiiviisti yhteydessä Neuvostoliittoon jo 1920-luvulta lähtien. Hän piti aktiivisesti yhteyttä NKVD:n tiedusteluverkostoihin koko maailmansotien välisen ajan. Jatkosodan aikana Wuolijoki auttoi desantiksi Suomeen lähetettyä Kerttu Nuortevaa antamalla ruokatarvikkeita ja majoittamalla tämän kotiinsa. Wuolijoen pelasti kuolemantuomiolta vain poikkeuksellisen laaja tuki korkea-arvoisilta poliitikoilta - erityisesti Väinö Tannerilta. Wuolijoki puolustautui kertomalla Nuortevan olleen rauhan asialla. Nuortevan Suomeen saapumisen syy oli kuitenkin puhtaasti sotilastiedusteluun liittyvä, minkä myös Hella Wuolijoki tiesi. Wuolijoen tunteman ja avustaman NKVD:n tiedusteluverkoston avulla Neuvostoliitto sai tietoja Suomen sotilaallisista, yhteiskunnallisista ja taloudellisista oloista "
Kirjoittamani tekstin objektiivisuuden voi tarkistaa lopussa mainituista lähteistä.
On toki ymmärrettävää, että kontekstissa jossa käsitellään henkilöiden osuutta Helsingin Yliopistossa opiskelleina merkittävinä humanisteina ei ole tarkoituksenmukaista "ristiinnaulita" ketään. Wuolijoen toiminta NKVD:n tiedusteluverkostossa nimellä "Runotar" ja desantin avustaminen on kuitenkin vaikea sivuuttaa tilanteessa joka maksoi maallemme lähes 100 000 kaatunutta ja yli 400 000:n ihmisen asuinsijat menetetyilla alueilla. Taustalla lienee se tosiasia, että kirjoittaja joka Historicuksen tilaisuuksissa on esittänyt "työväenlauluja" on yksinkertaisesti valinnut oman subjektiivisen lähestymistapansa.
Hella Wuolijoki, hänen siskonsa Salme Pekkala, sekä Kerttu Nuorteva ovat kiistämättä mielenkiintoisia historiallisia henkilöitä. Erkki Tuomiojan kirja isoäidistään antaa ymmärtää etteivät kaikki yksityiskohdat selviä ennenkuin KGB:n arkistot kokonaisuudessaan joskus avataan. Vastoin ennakkokäsityksiäni Tuomiojan kirja: Häivähdys Punaista oli suhteellisen objektiivinen toisin kuin Östermanin kirjoitus ja suosittelen sitä asiasta kiinnostuneille.
"ilman avointa keskustelua Suomen on mahdotonta selvittää suhdettaan suomettumiseen. Valheelliseen menneisyyteen tukeutuva kansa on aina heikoilla identiteettinsä kanssa.
Suomen Venäjä-trauma on aikamoinen. Vaikka Suomessa ollaan matkalla kohti parempaa kulttuuria, keskustelua on hankala käydä niin kauan kuin Suomessa on vaikutusvaltaisilla paikoilla suomettumisen psykologian ja ajattelutavan kritiikittä omaksuneita henkilöitä." Sofi Oksanen. 18.11.2008
- Wikipedia: Hella Wuolijoki,
- Pekka Lounela ja Matti Kassila: Kahden naisen sota: vuosisadan vakoilutarina. WSOY, 1987. 951-0-13982-3 (sid.).
- Jukka Seppinen: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 Strategia ja toiminta. Ajatus-kirjat 2006
- Tuomioja Erkki: Häivähdys Punaista. Tammi 2006
2 kommenttia:
"Sakari Tuomiojan kirja isoäidistään" p.o. Erkki Tuomiojan?
Kiitos "lapsuksen" korjauksesta :)
Lähetä kommentti